Hallitus- Direttivo

Hallitus –  2017
Il Direttivo –  2017

 Kirsti Derome, puheenjohtaja

Italia on kiinnostanut minua jo vuosikymmenten ajan, mutta Dante Alighieri  –seuraan liityin vasta noin 10 vuotta sitten Rovaniemellä.  Ensimmäisen kerran aloitin italian kielen opiskelun 1970-luvun alkupuolella Oulun yliopiston kielikurssilla, mutta Italiaan pääsin matkustamaan vasta keväällä 1994, sisareni luo Roomaan. Ensimmäinen työmatkani Italiaan on jäänyt mieleeni aivan erityisesti: se suuntautui Firenzen lähellä olevaan Vallombrosan luostariin, jossa pidettiin metsäntutkijoiden kokous. Paikka on Italian ja kenties koko Euroopan metsäntutkimuksen kehto. Yksikään kongressihotelli ei ole tarjonnut yhtä mieleenpainuvaa ympäristöä. Näiden matkojen jälkeen olen käynyt Italiassa useita kertoja sekä työasioissa että lomalla. Italia on tullut minulle tutuksi sisareni ja hänen italialaisen miehensä kautta, olen päässyt tutustumaan kulttuuriin, ruokaan ja viiniin kirjaimellisesti ”keittiön kautta”.

 Timo Sironen, varapuheenjohtaja

Italiasta tuli toinen kotimaani jo 1980-luvun alusta alkaen, kun osallistuin 1980-2001 joka heinäkuu arkeologisille kaivauksille antiikin Fregellaessä eli nykykartalla Ceprano, Autostrada del Solen varrella Rooman ja Napolin puolivälissä, Lazion maakunnan kaakkoiskulmassa. Siellä opin 20 kesänä tehokkaasti italiaa Perugian yliopiston arkeologian opiskelijoilta, joista useasta on tullut elinikäisiä ystäviäni, joita käyn usein tapaamassa Italiassa ja moni on käynyt myös vastavierailulla luonani. Ensimmäisen kerran kuitenkin pääsin Italiaan 20-vuotiaana, kolmannen vuoden latinanopiskelijana, elokuussa 1979, kahden viikon opintomatkalle Roomaan ja sen lähiympäristöön sekä Campaniaan, jossa juhlittiin Vesuviuksen tuhoisan purkauksen 1900-vuotispäiviä. Matkanjohtajana oli opettajani, dosentti (prof.) Paavo Castrén, joka tunsi Rooman ja Pompejin antiikista nykypäivään kuin taskunsa – lisäksi asuimme Suomen Rooman-instituutissa, 1531 valmistuneessa renessanssihuvilassa Villa Lantessa, Gianicolo-kukkulan huipulla. Olin jo tuolloin, 37 vuotta sitten, myytyä opiskelijaa ja miestä Rooman ja Italian suhteen. Olin Suomen instituutin pitkällä kurssilla ja työryhmässä 1981-1984, Wihuri-stipendiaattina 1988-1989, jolloin Roomasta tuli toinen kotikaupunkini.  Suomen Akatemian tutkijatohtorina asuin perheeni kanssa Roomassa 2003-2005 Montesacron pohjoisessa lähiössä. Käyn Italiassa lähinnä työ-, mutta myös lomamatkoilla pari kertaa vuodessa, enimmäkseen Roomassa sekä Keski- ja Etelä-Italiassa. Perverssiksi harrastukseksi minulle tuli jo 80-luvulla eteläiset murteet, varsinkin napolin murre – olen kääntänyt jo ammoin AnDante-lehteemme mm. Eduardo De Filippon ja Totòn runoja keskisuomensavoksi. Mutta alkusysäyksen siihen sain musiikista, teatterista ja elokuvista: Pino Daniele, Teresa De Sio, Nuova Compagnia di Canto Popolare, Eduardo De Filippon live-teatteriesitykset Roomassa ja Massimo Troisin elokuvat. Kotona (ja kesämökillä) meillä nautitaan ruoasta ja viinistä (etelä)italialaispainotteisesti.


Petteri Paananen tiedottaja ja rahastonhoitaja

Pirkko Kukkohovi

Riikka Rounaja

Ulla Kristiina Paananen varajäsen